keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Aikuisuuden myytti

Ystäväni törmäsi hiljan shoppailureissullaan pikkutyttöön, joka olisi kovasti halunnut itselleen kultaisen, kimaltelevan kruunun. Tytön mummon ja isosiskon mielestä kruunua ei voinut pitää missään, ei edes syntymäpäivillä, joten kruunu jäi kauppaan. Voi mikä pettymys! 

Tänä vuonna vietin supersöpöt synttäribileet
Itse törmään vastaaviin tilanteisiin työssäni todella usein. Lapsen jotakin halutessa sanotaan, että sitten kun olet aikuinen saat ostaa tai tehdä mitä haluat. Niin sanottiin minullekin. Odotin ja odotin vain huomatakseni, että aikuisena olemisessa onkin enemän "sääntöjä" kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Ensin olen liian nuori päättämään omasta tyylistäni, yhtäkkiä olenkin siihen liian vanha.

Minä, kuten varmaan moni muukin jonkin sortin alakultuurin edustaja kuulee usein lauseet: "kasvaisit nyt aikuiseksi" "etkö ole jo liian vanha tuohon?" "nuohan on lasten/nuorten vaatteita"  tai "yrittäisit käytäytyä kuin ikäisesi" 
Itse olen kuullut että aikuiset eivät pukeudu röyhelömekkoihin, katsele piirrettyjä, lue sarjakuvia, valvo myöhään, nuku pitkään, käy rokkifestareilla, juhli Halloweeniä, katsele kuhuleffoja, maalaa seiniin lepakoita, leiki pukuleikkejä eivätkä osta leluja. 
Kauheaa, minähän juuri rakastan kaikkia noita asioita! 
Isäni on joskus sanonut ettei koskaan kannata kasvaa aikuiseksi, koska aikuiset ovat hänen kokemuksensa mukaan tylsiä. Totta, jos lapsenmieli katoaa aikuisuuden alle, tuloksena on tylsä, harmaa ja katkeroitunut aikuinen.
Millainen tämä mysteerinen aikuinen sitten on? Tylsä ja vakava? Huumorintajuton?

Kärjistetysti ja sterotypisesti ajateltuna aikuiseksi varmasi mieletään henkilö, jolla on asuntolainaa, lapsia, työpaikka ja farmarivolvo.
Tämä aikuinen pukeutuu siististi ikäiselleen sopiviin vaatteisiin kuten farkkuihin ja paitaan, hiuksissa on jokin kiva luonnollinen väri ja ehkä vähän raitoja. Aikuinen meikkaa hillitysti jos ollenkaan, koska eihän työltä ja lastenvahtimiselta ehdi. Jokin terve harrastus pitää kuitenkin olla, vaikkapa sauvakävely! Aikuinen lukee kaunokirjallisuutta, avotakkaa ja sanomalehtiä. Aikuinen nauttii lauantaisaunasta, kylmästä keppanasta ja Kanarian lomasta. Aikuinen on tylsä, katkeroitunut ja vihaa työtään.
Apua!
En halua kasvaa aikuiseksi!

Minusta aikuisuudella ei ole ulkonäön tai mielenkiinnonkohteiden kanssa mitään tekemistä. Toki kypsää on nyt edes hieman vilkaista, ettei ihan alasti tai tosi törkysissä vaateissa ulos lähde. Minusta aikuinen on ihminen, joka kantaa vastuun omista päätöksistään ja omasta elämästään. Aikuinen tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Aikuinen ei tee lapsia tai ota koiranpentua koska muut sanoo että näin pitää tehdä. Aikuinen ymmärtää, että molemmista täytyy kantaa vastuu, sekä molempien eteen täytyy tehdä uhrauksia. Aikuinen uskaltaa myös myöntää sen, että hänestä ei välttämättä ole tähän. Lapseton ihminen ei ole sen vähempää aikuinen kuin lapsellinen. Lapset eivät tee kenestäkään aikuista saati vastuuntuntoista.

Aikuiset ei leiki pukuleikkejä-
Aikuinen seisoo aina sanojensa takana, hänellä on mielipiteitä ja periaatteita joista pitää kiinni. Aikuinen osaa myös kuunnella muita ja ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Aikuinen ei ole tahallaan ilkeä, aikuinen tietää, että ajatella saa mitä haluaa mutta kaikkea ei pidä sanoa ääneen. Aikuinen ihminen ei huutele kadulla solvauksia muille ihmisille. Aikuinen osaa käytöstavat, vaikka välillä kasvaisikin masiivinen kyrpä otsassa ( aikuinen ei siis huuda viattomalle kassatätille pää punaisena kun visa ei toimikkaan) Aikuinen pystyy myöntämään olleensa väärässä ja  antamaan anteeksi. Aikuinen pyrkii pitämään lupauksensa. Aikuinen tietää, että kukaan ei ole täydellinen ja jokainen tekee virheitä, aikuinen oppii niistä..Ainakin viimeistään kuudenella kerralla.
Aikuinen tekee asioita, joita rakastaa. Aikuinen pyrkii tekemään työnsä huolella.  Aikuinen pitää kiinni unelmistaan ja uskaltaa irtautua oravanpyörästä. Aikuinen uskaltaa opiskella itselleen ihan uuden ammatin.



Aikuinen ymmärtää, ettei ole koskaan valmis, vaan joka päivä oppii jotakin uutta.
Aikuisuus ei ole ulkonäkö, aikuisuus on asenne.
Se että sinulla on vihreä tukka ja niittirotsi, ei tee sinusta sen vähempää aikuista kuin jakkupukuisesta kanssaeläjästä.



Aikuinen saa nukkua puoleen päivään,  syödä karkkia aamupalaksi ja katsoa koko päivän piirettyjä. Aikuinen saa tapetoida olohuoneen muumi-tapetilla tai maalata keittiön senään lepakoita. Aikuinen saa laittaa päälle vaaleanpunaisen röyhelömekon ja pään kokoisen rusetin. Aikuinen saa lukea sarjakuvia romaanien sijaan. Aikuinen saa värjätä tukkansa sateenkaaren väreillä. Aikuinen saa tuhlata viimeiset rahansa ihaniin kenkiin. Aikuinen voi kerätä nukkeja ja pikkuponeja. Aikuinen saa humpata jalat kipeiksi rokkifestareilla ja tulla kotiin tukka sekaisin vasta aamu seitsämältä. Aikuinen saa jättää sängyn petaamatta ja tiskit tiskaamatta. Aikuinen saa pukeutua naamiais-asuun, juhlia halloweeniä ja syödä vatsan kipeäsi suklaamunilla. Aikuinen saa pitää ystäviensä kesken pyjamabileitä, leikkiä tyynysotaa ja hyppiä sängyllä. Aikuinen saa tanssia sateessa ja pomppia rapakoissa.

Aikuinen saa nauttia elämästä ja olla kasvamatta "aikuiseksi".
Tee asioita, joita rakastat, se pittää meidät järjissä.
Älä anna muiden päätää miten elämääsi elät, meille kaikille annataan niitä vain yksi, tee siitä sen arvoinen.

* Kirjoittaja on harmissaan siitä, kun lauantai-aamuisin ei enää tule kunnon piirrettyjä telkkarista eikä tänä vuonna järjestetty Kemissä zombie-walkkia*

-Nita Shadow-










15 kommenttia:

  1. Täällä toinen lapsi! Tai wannabe aikuinen! Menkäämme prinsessakruunut päässä yönkoittoon, katsoaksemme seuraavana aamuna parhaat lastenohjelmat digiboksin tallenteelta.

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus! n_n <3 Itse olen onnistunut pitämään aikuisuuden juuri sellaisena "kermat kakun päältä"-tilana että voin katsoa Adventure Timea ja juoda samaan aikaan cocktaileja, syödä illallista keskiyöllä koneen ääressä ja koristaa hyllynsä vauvanukeilla ja kumiluurangoilla. Kaikkein suurin jännite syntyy varmaan just ympäristön paineista ja niistä muista "aikuisista", joille ei ole opetettu lapsenmielisyyden säilyttämisen tärkeyttä. Sellaisia ihmisiä minun käy vain sääliksi, jotka eivät voi tehdä mitään hauskaa koska ovat kasvaneet "liian vanhaksi". Sellaisten ihmisten pitäisi lukea enemmän Lassia ja Leeviä, tai jotain, että muistaisivat miten ihmeellinen maailma on lapsen silmin.

    VastaaPoista
  3. No todellakin, Ei ole mitään järkeä kasvaa aikuiseksi, jos ei välillä saa olla lapsi.

    VastaaPoista
  4. Kyllä! Aikuiseksi kasvaa vain iän takia. Ei mieli tarvitse olla vakava vain koska ajokortin mukaan ikää on kohta 30. Pieni leikkisyys pitää mielen valoisana ja eipä ole päivät tylsää harmautta koko ajan.

    VastaaPoista
  5. Oih! ♡ Tästä tekstistä sain niin paljon voimaa indentiteettikriisini keskellä. Kiitos! t.Keskiteini-ikäinen pinkki keesipää *pus*
    t.Nouku

    VastaaPoista
  6. Amen.

    Mulle sanottiin pentuna, että sitten kun oon "aikuinen" voin mennä Pokémon Centeriin (eli vanhemmat eivät pitäneet kyseisessä mestassa vierailua tarpeeksi hyvänä syynä viedä tai lähettää mut Japaniin). No, nyt oon aikuinen ja tulin just tältä unelmamatkalta. Enkä edes osannut töissä etu- ja jälkikäteen hypettäessäni hävetä matkan todellista syytä.

    VastaaPoista
  7. Apua! Tämä kirjoitus näkyy levinneen ties minne! En osaa sanoa muuta kuin kiitos Teille kaikille, nauttikaa elämästä, älkääkä hukatko sitä sisäistä lastanne <3 ps. ja muistakaa äänestää ;)

    VastaaPoista
  8. Oon joskus kuullut, että tasapainonen ihminen on sellainen, jonka sisällä asuu kolme samanarvoista hahmoa: lapsi, aikuinen ja vanhempi. Valitettavan monella "viiraa päässä", koska sisäinen vanhempi koko ajan morkkaa sisäistä lasta. Tuon kuultuani oon yrittänyt pitää huolen myös sisäisestä lapsestani ja leikkiä lasten kanssa ja kyllä, me katsellaan yhdessä piirrettyjä ja luetaan sarjiksia. Viimeksi eilen söin hiekkakakkuja, kun 7-vuotias laittoi mulle 4 tähden illallisen. :)

    VastaaPoista
  9. Musta sä hienosti tässä tiivistit sen asian, että mitä aikuisuus pitää sisällään noin perinpohjaisesti. Musta ei ole myöskään pelottavaa, että aikuisena mulla on lapsia, asuntosäästötili ja toivottavasti se lainakin pian, avioliitto, omistusauto, jakkupuku jne. Ne eivät määritä minua vaan minut määrittää se mitä minulla on päänsisällä ja mitä tuon kaiken muun päälle rakennan.

    T: Pian kahden lapsen 32 wee äiti, joka katsoo kaikki piirretyt, kerää totoroita, värjää tukkansa sateenkaarenväreillä, ajaa uutta audia ja Luennoi yliopistolla.

    VastaaPoista
  10. Nimenomaan! Juurikaan se jakkupuku tms. ei tee kenestäkään automaattisesti aikuista tai röyhelömekko epäkypsää vaan tärkein on se mitä pään sisällä liikkuu ja miten käyttäytyy. :) Onni on vanhemmat, jotka oikeasti leikkii lastensa kanssa, on läsnä ja opettaa että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja jokainen saa olla juuri sellainen kun haluaa olla. Jos jo lapsesta asti toitotetaan että et sinä nyt tuota voi pitää ja mitä ne muut ajatelee jos tuon laitat päälle tms. niin saahaan juurikin kasvatettua niitä katkeroituneita ja harmaita aikuisia. Tsemppiä teille kaikille! :)

    VastaaPoista
  11. Todella hyvä teksti! Täytän tänä vuonna 30 ja olen jo ilmoittanut kavereille että kutsuilla pukukoodina on nuket/pehmolelut (eli pukuleikkiä tulee olemaan) ja että kakkua syödään pöydän alla.

    VastaaPoista
  12. vähän nyt vastustan! jos on lapsi ja farkut ja muita, ei tarvitse olla tylsä.. näennäisesti aikuinen ei aina ole katkera. Vähän voi leikkiä elävänsä musikaalissa, nauttia sateesta, rakastaa työtään ja etenkin lapsen kanssa voi löytää iloja, joita ei ehkä muuten muistaisi! Koska voin sanoa, etten ehkä olisi muuten sijoittanut näin paljon rahaa legoihin, leikkitelttoihin ja muuhun mahtavaan, jotka kuin itsestään ovat ilmaantuneet lapsen myötä. Eli tehdään me kaikki aikuiset ihan juuri niin, kuin sopivalta tuntuu, ihan omissa vaatteissa (tai muiden, tai ilman) ja ollaan omanoloisia aikuisia. <3

    VastaaPoista
  13. Todella hyvä teksti! Erottui edukseen joukosta! Onnea kisaan :)

    VastaaPoista