Oma tyyli saa olla omannäköinen

Moikka! ♡

Täs ihan äskettäin oli Suomen lolita-yhteisössä aikamoinen mörinä. Erästä nuorta lolitaa haukuttiin anonyymisti netissä ja siitä sit nousi iso metakka ja sai lähes kaikki puolustuskannalle, koska pilkanteolle ei ollut edes mitään aihetta ja oli tosi törkeällä tavalla tehty. Tästä nousi mieleeni vihaajat ja käsite "haters will hate". Vaik nykyisin tavallaan erilaisuus on tavallisempaa ja suvaitumpaa, jopa muodikasta, mut aina löytyy niitä ääliöitä, jotka yrittää saada muille pahaa mieltä.

Sitä on itekin saanu osansa pilkkaamisesta ja muusta kiusaamisesta tyylin ja ulkomuodon takia. Muiden reaktiot on vaan oikeestaan vahvistanu omaa tyyleilyä ja innostanu oleen erilainen. Ihmisten maailmankuvan järkyttäminen on hauskaa! :D

On sitä ottanu itteensäkin paljon ja joskus sitä toivoo, että vois mennä sanomaan itelleen joskus teinarina, että antaa olla, ei tarvii välittää muista ja olla vaan oma ittensä. Joskus toisten sanomiset ja kommentit voi satuttaa kovasti ja ne jää kaivertaan omaan mieleen.. Mulle on huudeltu vaiks mitä, revitty koulussa peruukkia päästä, haukuttu netissä vuosien varrella useempaan otteeseen, mut pahiten vaikuttanu läheisten arvostelut. Oma teiniaikainen poikakaveri teki hyvin selväksi, ettei tykkää kun näytän erilaiselta, pilkkas ja piikitteli monista jutuista ja siitä tuli tosi nihkee fiilis, tunsi ittensä huonoksi. Onneksi tässä vaiheessa jo tajuaa, että aina löytyy vihaajia ja kaikkia on mahdoton miellyttää, joten paras jos itse tykkää ja on tyytyväinen, ne vibat paistaa muillekin. ;)

 Päälläni uusin viime viikolla tekaistu mekko ja päähine..kisukangas oli musthankinta ♡ 

Ulkomuodon kanssa leikittely on innostanu jo ihan pienestä asti ja into ei oo kadonnu mihinkään. Erilaisia tyylejä on tullu ja menny ja edelleenkin vaihtelee, yleensä on jokunen enemmän pääasiallinen lookki, mut vaihtelu virkistää. ^___^

Itellä on aikasmoinen auktoriteetti-ongelma ja angstia on pursunnu vaikka kuinka paljon aikoinaan ja jos joku sanoo, et -pitää- olla jonkinlainen tai tehä jollain tapaa, nii meitsihän tekee varmasti vastaan ja muulla tavalla. Vahvoista angstisuuksista on jääny semmonen tasapainosempi fiilis tehdä asiat omalla tavalla, tietty vähän maalaisjärkee käyttäen, eikä mennä överissä dekora-asussa tyyliin hautajaisiin.

Porukan itsetuntoon on helppo vaikuttaa, mut aina ei mietitä seurauksia, etenkään jos ei tunneta tyyppiä, tiedetä mitä sanomiset voi aiheuttaa. On paljon nuoria, jotka ettii vielä omaa identiteettiään ja sillon on tosi altis vaikutteille. On jopa todistettu, et koulukiusatuilla on enemmän fyysisiä ja henkisiä ongelmia aikuisempana.

Koitetaan siis olla suvaitsevaisia ja ymmäretään kans ettei kaikki ymmärrä. Unelmia on helppo lytätä, mut paljon parempi tukea toisia ja hyvänä frendinä vaikka antaa vinkkejä. Ystävällisyys ei maksa paljoa, mut saa tosi paljon aikaan. Yks juttu mikä on jääny mieleen, on sellainen buddhalainen viisaus~

"Kukaan ei voi loukata minua ilman minun lupaani"