Moikka! ♡
Täs ihan äskettäin oli Suomen lolita-yhteisössä aikamoinen mörinä. Erästä
nuorta lolitaa haukuttiin anonyymisti netissä ja siitä sit nousi iso metakka ja
sai lähes kaikki puolustuskannalle, koska pilkanteolle ei ollut edes mitään
aihetta ja oli tosi törkeällä tavalla tehty. Tästä nousi mieleeni vihaajat ja
käsite "haters will hate". Vaik nykyisin tavallaan erilaisuus on
tavallisempaa ja suvaitumpaa, jopa muodikasta, mut aina löytyy niitä ääliöitä,
jotka yrittää saada muille pahaa mieltä.
Sitä on itekin saanu osansa pilkkaamisesta ja muusta kiusaamisesta tyylin
ja ulkomuodon takia. Muiden reaktiot on vaan oikeestaan vahvistanu omaa
tyyleilyä ja innostanu oleen erilainen. Ihmisten maailmankuvan järkyttäminen on
hauskaa! :D
On sitä ottanu itteensäkin paljon ja joskus sitä toivoo, että vois mennä
sanomaan itelleen joskus teinarina, että antaa olla, ei tarvii välittää muista
ja olla vaan oma ittensä. Joskus toisten sanomiset ja kommentit voi satuttaa
kovasti ja ne jää kaivertaan omaan mieleen.. Mulle on huudeltu vaiks mitä,
revitty koulussa peruukkia päästä, haukuttu netissä vuosien varrella useempaan
otteeseen, mut pahiten vaikuttanu läheisten arvostelut. Oma teiniaikainen
poikakaveri teki hyvin selväksi, ettei tykkää kun näytän erilaiselta, pilkkas
ja piikitteli monista jutuista ja siitä tuli tosi nihkee fiilis, tunsi ittensä
huonoksi. Onneksi tässä vaiheessa jo tajuaa, että aina löytyy vihaajia ja
kaikkia on mahdoton miellyttää, joten paras jos itse tykkää ja on tyytyväinen,
ne vibat paistaa muillekin. ;)
Päälläni uusin viime viikolla tekaistu mekko ja päähine..kisukangas oli musthankinta ♡ |
Ulkomuodon kanssa leikittely on innostanu jo ihan
pienestä asti ja into ei oo kadonnu mihinkään. Erilaisia tyylejä on tullu ja
menny ja edelleenkin vaihtelee, yleensä on jokunen enemmän pääasiallinen
lookki, mut vaihtelu virkistää. ^___^
Itellä
on aikasmoinen auktoriteetti-ongelma ja angstia on pursunnu vaikka kuinka
paljon aikoinaan ja jos joku sanoo, et -pitää- olla jonkinlainen tai tehä
jollain tapaa, nii meitsihän tekee varmasti vastaan ja muulla tavalla.
Vahvoista angstisuuksista on jääny semmonen tasapainosempi fiilis tehdä asiat
omalla tavalla, tietty vähän maalaisjärkee käyttäen, eikä mennä överissä
dekora-asussa tyyliin hautajaisiin.
Porukan itsetuntoon on helppo vaikuttaa, mut aina ei mietitä seurauksia,
etenkään jos ei tunneta tyyppiä, tiedetä mitä sanomiset voi aiheuttaa. On
paljon nuoria, jotka ettii vielä omaa identiteettiään ja sillon on tosi altis
vaikutteille. On jopa todistettu, et koulukiusatuilla on enemmän fyysisiä ja
henkisiä ongelmia aikuisempana.
Koitetaan siis olla suvaitsevaisia ja ymmäretään kans ettei kaikki ymmärrä.
Unelmia on helppo lytätä, mut paljon parempi tukea toisia ja hyvänä frendinä
vaikka antaa vinkkejä. Ystävällisyys ei maksa paljoa, mut saa tosi paljon
aikaan. Yks juttu mikä on jääny mieleen, on sellainen buddhalainen viisaus~
"Kukaan ei voi loukata minua ilman minun lupaani"
Hyvä postaus ja oikea asenne! Vaikea ymmärtää miten ihmiset jaksaa järkyttyä siitä jos joku näyttää hieman erilaiselta. Mutta siksi ihmisiä onkin hyvä järkyttää lisää.
VastaaPoista