Underground Model: Diipadaapa ja sillisalaattia.

Tätä kirjoittaessani oon juuri lukenut Lucyn blogitekstin ja oon vielä aika vereslihalla. Ihana, ihana teksti johon samaistuin. No ei samoilla diagnooseilla, mutta kuitenkin minä niiiiiiin samaistuin. Hienoa Lucy <3

Heidi Järvi Photpgraphy

Olen myöskin ihastellut tyttösten uusia kuvia. Tässä onkin just se mun problematiikka kaikkeen. Mä haluun ja haluun mutten saa. Ja usein siis syyhän on ihan itsestä kiinni. Ja vähän niistä oravannahkoistakin. Ja hei, harvemmin kukaan valokuvaaja huutelee että tarvis nyt semmosta persjalkaista, ikääntynyttä, pulskistunutta ja mahdollisimman selluliittistä lyhyttä naista kuvauksiin. Jännä. Mikäköhän siinä on...

Tässä onkin osasyy "kilpailuun" osallistumiselle. Ja kun tää ei ollutkaan se perinteinen kauneusskaba. Älkääkä ottako mua nyt väärin. Emmä koe olevani ruma. Enkä nyt ajattele olevani kaikkein kauneinkaan, ja hoe peilin eessä kerro, kerro kuvastinta.. että siinämielessä mulla on korvienvälissä kaikki kunnossa. Ja jotenkin mä en ole edes kilpailuihminen. En koskaan. Mä vaan halusin kokeilla mukaanpääsyä.

Kun kisan slogan on: "Dare to be Different". Uskalla olla erilainen. Minulla ei ole supervoimia, paitsi ehkä persreiän kutka siitä mitä tulee tapahtumaan, mutta mun erilaisuus ehkä sitten on sitä että iästä ja koosta riippumatta ollaan mukana missä sitten ikinä kiinnostaa olla. Jos se on sitä mun erilaisuutta. Jos sellaista onkaan. Kaikkihan me ollaan erilaisia, silti niin samanlaisia. Vähän täytyy avata että vierastan vähän kategorointia ja sitä että "ollaan erilaisia". Siinä on puolensa ja puolensa. Ja on tullut nähtyä siitä huonoakin puolta. Ryhmittymiä minne sisään ei pääse, kun ei ole tarpeeksi tai on liikaa. Tai; ei saa tehdä sitä ja tätä koska....

No se siitä paasaamisesta. Värjäsin hiukseni! Punaiseksi. Kisakuvien oton aikaan yritin sinnikkäästi pitää mun tavallisen paskanväristä tukkaa vaaleammilla raidoilla. Mutta ei. Se ei vaan tuntunut omalle. Ihan kuin olisin ollut joku muu. Ei pysty. Pian sen jälkeen, ikäänkuin puolivahingossa salavaivihkaa itseltänikin laitoin saunaanmennessä punaista värjäävää hoitoainetta itselleni. Ja sittenhän mulla oli punaiset latvat (ja se paskanruskea tyvi). Sitä kesti aikansa, ja nyt sain kokopunaiseksi lettini. Oi tää ilo mikä tästä repeää. Tuntuu taas ihan omalta.Päässä on käynyt kaikki sateenkaaren sävyt, mutta aina oon palannut kuitenkin punaiseen hiusväriin..Näihin tunnelmiin, soronoo!