Pienenä miulla oli pitkät vaaleat luonnonkiharat hiukset, jotka ulottuivat
alaselkään, niitä aina juhliin letiteltiin ja laiteltiin. Oikee rinsessatucca,
joka sekin jossain vaiheessa jäi kampaamon lattialle, kun alettiin olla iso
tyttö. (sori en nyt löytäny teille söpöilykuvaa, kuva-albumit taitaa olla
hyvässä jemmassa varastossa)
Yläasteella sain värjäyttää ensimmäisen kerran hiukset. Luonnonkihara
maantien vaaleanharmaa hiuspehkoni onkin siitä eteenpäin kokenut jos
minkälaista hiustyyliä. Ensin isosiskoni hoiti leikkaamiset ja värjäilyt,
asuinpaikkani muututtua muualle oli jotennii helpompi nirhiä itse saksilla ja
sotkea wc hiusvärillä, mitä nyt sillon tällön oon käyny siskon käsittelyssä.
Kuitenkin lähes tulkoon aina oon leikannu ite ohtatuccani.
Etuhiukset, ne on ollu miulla jossain muodossa jo tosi pitkään, siitä on
vaa tullu se oma juttu. Töissä on helppo vetästä tucca ponnarille/sykerölle ja
etuhiukset pienelle tuutille/tortulle. Oon miä monesti miettiny josko
kasvattais otsiksen pois, mut sit on kahtonu vahempia kuvia vuodelta nakki ja
pysyttäytyny tutussa ja turvallisessa.
Hiustenlaiton suheen oon ollu aiemmin laiska, yrittäny mennä vissii
helpoimman kautta. Mutta pikkuhiljaa haluu oppii uusia kampauksia ja kahtella
ideoita netistä, nyt kun kerta tätä pituuttakin alkaa hiuksissa olemaan. En
kovin montaa kertaa muista et oisin kihartanu hiuksiani, mutta näköjää seki
päivä koitti :D No harjoitus tekee mestariksi ja onneksi sitten on sellaisia
ihania ystäviä, jotka auttaa ja antaa vinkkejä <3
Kokeilemalla ja hutilyöntien kautta se oma tyyli löytyy, rohkeesti vaa
kokeilemaan uutta tyliä, jos entinen tympii.
Miekii oon ollu joskus nuori, heh heh, ja tyhmempiäkii juttuja kokeillu.
Mutta onpahan sitten mummona muistoja, et tuollastakii pitäny kokeilla.
Ihanaa kesää kaikille <3
- Minnie von Stripes -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti