Harrastuksena käsityöt

Hyvää kesänalkua kaikille!

Tällä kertaa mennään vähän kevyemmällä aiheella, haluan nimittäin kertoa Teille vanhimmasta ja rakkaimmasta harrastuksestani; käsitöistä.

Puikot minun käsissäni ei kuitenkaan pysy eikä puutyötkään luonnistu vaan lähinnä kurvailen ompelukoneella ja teen itse suuren osan vaatteistani. Koska olen perfektionisti, teen myös asuun mätsääviä asusteita; kaulakoruja, chokkereita, päähärpätyksiä ja rusetteja.

En tarkalleen ottaen muista mistä tämä harrastus sai alkunsa mutta jo teini-iässä tein suuren osan vaatteistani itse.Pikkusiskolle väkersin tilkuista barbien-vaatteita. Olen jo teininä pukeutunut massasta poikkeavasti mm. goottireleisiin ja eihän täällä pikkukaupungissa mitään alternative-vaatekauppoja ollut, yksi pikkuinen Seppälä vain, joka vaatetti koko kaupungin. Nettikauppojakaan ei juuri ollut olemassa ja jos olikin ne oli kalliita ja ulkomailta tilaaminen oli jotain mysteeristä salatiedettä.

Kiikutin siis vähäiset viikorahani Eurokankaaseen ja opettelin tekemään vaatteita itse. Monesti epäonnistuttiin, purettiin kilometreittäin saumaa, itkettiin, heiteltiin keskeneräisiä töitä seinään, koetettiin uudelleen ja lopulta saatiin jotakin valmiiksikin!

Se tunne kun sain valmiiksi ensimmäiset nyöritetyt housuni, joita kaikki luulivat vaatekaupasta ostetuiksi! Siihen aikaan se oli kohteliaisuus!

Yläasteen jälkeen suuntasin ammattikouluun käsi- ja taideteollisuus linjalle ja neljässä vuodessa olin valmis ylioppilas-vaatetusartesaani. Koulussa opin hirmuisesti mm. kaavoituksesta,materiaaleista, työtavoista ja tekniikoista ja vaatteen sovituksesta. Surullista on, että nykyään ihmiset eivät edes tiedä miltä näyttää oikeasti hyvin istuva vaate, koska vaatteita ei enää tehdä mittatilaustyönä. Jokaisen kroppa on kuitenkin erillainen eikä  sarjana tehty valmisvaate ikinä yllä samalle tasolle kuin mittojen mukaan tehty, hyvin sovitettu, uniikki vaatekappale.

Koulun jälkeen ompuluharrastus jatkui. Opettelin itse tekemään mm. kiristäviä (tight lacing) korsetteja. Kokeilin eri tekniikoita ja kaivoin netistä kaiken tiedon minkä vain sain. Kokeilin,opettelin ja harjoittelin kunnes olin tyytyväinen lopputtulokseen. Korsetteja onkin tätä nykyä kaapissa reilu kaksikymmentä :D

Muutamia tilaustöitäkin on tullut tehtyä; vanhojentansseihin pukua ja hääpukua. Kamalasti ei itseään tarvitse tilaustöillä rasittaa, sillä jostakin ihmeestä ihmisille on iskostunut päähän sellainen ajatus, että uniikki käsintehty vaate on halvempi kuin kaupasta ostettu. Täysin naurettavaa! Myöskin kankaat on nykyään melko kalliita ja surullista on, että todellakin kaupasta saa halvemmalla valmiin. Eikä ihmiset, jotka eivät itse tee käsitöitä ymmärrrä sitä työn määrää mikä yhdenkin vaatteen takana on. Puhutaan kymmenistä työtunneista ja valvotuista öistä. Liian usein kuulee "sinähän nopeasti ammattilaisena mulle ompelet vähän halvemmalla". Ei, en ompele nopeasti yhtään mitään. Siksi itselleni tämä todellakin on harrastus, intohimo, enkä ikinä ole kuvitellutkaan elättäväni itseäni ompelemalla. 

Jossain välissä tuntui kuitenkin että kaipaisin vähän haastetta ja löysin cosplayn.

Eniten minua viehättivät näyttävät ja haastetta vaativat asut. Prinsessa-puvut on ehdoton kyllä!  Materiaaleja on saanut metsästää kissojen ja koirien kanssa ja pähkäillä kaavoituksen sekä asun toimivuuden kanssa. Asusteita on väkererry silmät sikkuralla aamun pikkutunneille asti ja parhaimmillaan asuja on ommeltu vielä automatkalla coniin :D Cosplay-pukujen kanssa onkin tullut hakattua muutamia kertoja päätä seinään mutta lopputulos on lopulta ollut täysin sen arvoista! Äkkiä eksyin myös kilpailemaan cosplay-puvuissa ja matkani in ollut lyyt mutta menestyksekäs; kolmesta kilpailusta kolme mitalia, kulta, hopea ja pronssi. :)

Lolitan löydettyäni oli alusta asti selvää että tulen ompelemaan paljon itse. Lolita-vaateet on totta puhuen järjettömän kaliita, varinkin jos haluaa laadukasta brändiä. Ne maksaa mansikoita, hunajaa, verta, hikeä, kyyneliä ja tappelun tulliviranomaisten kanssa. Myönnän, että olen pihi eikä talouteni ikinä antais minun ostaa niin montaa asua kuin vaatekaappini vaatii. Pitää nimittäin olla vaihtoehtoja! ja tietenkin jokaiseen asuun sopivat asusteet, kengät sun muut härpäkkeet pitää hankkia. ;)
Ei tämä mitään halpaa itsetehtynäkään ole, laadukasta puuvillakangasta uppoaa mekkoon vähintään kaksi metriä, siihen päälle vielä metritolkulla laadukasta pitsiä ja monta, monta tuntia raivokasta ompelua. Kilometreittäin olen rypyttänyt röyhelöä, ommellut käsin kymmeniä metrejä pitsejä, pujotellut helmiä, laskostanut helmoja, päärmännyt reunoja...mutta kaikkea tätä rakastan <3

On ihanaa luoda joku asu alusta asti itse. Suunnitella yksityskohtia paperille, hakea ispiraatiota, yhdistellä ideoita, hypistellä kankaita, valita pitsejä, luoda uutta. Silloin vaate on uniikki, pala minua, pala ajatuksiani ja omaa estetiikkaani. Kyllä kelpaa se yllä kävellä rinta rottingilla pitkin kyliä!

Moni minullekin surkuttelee kun eivät osaa ommella. Tähän ei ole kuin yksi lääke; ompele!

Tätäkään ei opita heti. Uskalla kokeilla, uskalla epäonnistua. Aloita helpoilla jutuilla ja etene siitä haastavampiin. Lue ohjeita ja tutoriaaleja, netti pursuaa niitä!

Anna harrastukselle aikaa, älä kiirehdi. Tee, tee ja tee. Harjoitus tekee mestarin.

Ja tärkein kaikista; muista HUOLELLISUUS!

Ompelu on pahimmillaan millin tarkkaa puuhaa.

Rattoisia ompeluhetkiä kaikille!

ps. jos haluat nähdä lisää ompelutöitäni, kurkkaa blogi ompelukset-osasto :) http://shadowlif.blogspot.fi/

 -Nita-