Underground Model 2015 finaali alkaa lähestyä loppuaan ja fiilikset alkavat olla haikeat. Samaan aikaan mahassa vilisee perhosia, kun finaali häämöttää parin viikon päässä. Aika on mennyt hurjan nopeasti! Finaalin suhteen odotukset ovat korkealla ja toiveikkaat, jospa tästä kehkeytyisi jotakin, jos ei voittoa, niin ainakin enemmän näkyvyyttä Suomen alternativemalli maailmassa ja ennen kaikkea sitä kokemusta isolla K:lla. Pidän kuitenkin vielä tässä kohtaa jalat maassa ja annan kaiken mennä sillä yleensä vihaamallani "go with the flow" -meiningillä.
On ollut hienoa tutustua uusiin ihmisiin alkaen kisan järjestäjistä itse finalisteihin. Kaikki ovat olleet mukavia ja avoimia. Kaikki ovat tukeneet ja kannustaneet toisiaan. Varsinainen kilpailuhenkeä ei ole havaittavissa.. Tai no, tietysti sitä tämänkaltaisissa kilpailuissa aina jonkin verran on tietynlaista kisafiilistä, mutta hyvällä tavalla. Kukaan ei aliarvioi toista, vaan kaikki ovat hyvää pataa keskenään. Harmi, että asumme kaikki niin eri puolilla Suomea, että muiden finalistien tapaaminen on ollut tosi vähäistä, mitä nyt Anettea tuli miitattua Tuska Open Airissa pikaisesti. Toivon, että finaalipäivänä saamme tutustua lisää toisiimme ja kilpailun jälkeenkin jonkinlainen yhteydenpito säilyisi.
Kun astuu täysin kokemattomana suureen mallimaailmaan, on kaikki uutta ja ihmeellistä. Kaikki tuntuu kauhean suurelta ja hienolta, jopa turhan viralliseltakin, vaikka kyse on enemmänkin kivasta harrastuksesta, joka voi poikia parhaimmillaan isompiakin juttuja, esimerkiksi tämä kilpailu. Näin myös minun kohdallani. Ennen kuin sain soiton finaaliin pääsystä, olin lähestulkoon heittänyt hanskat narikkaan ja unohtanut koko jutun. Samaan aikaan katselin tuttavamallien kuvia katkerana. Finaaliin pääseminen oli uusi askel ja rohkaisu. Tätä tekstiä kirjoittaessani olen hyvin positiivisella asenteella tulevaisuuden suhteen ja yhdet uudet kuvaukset onkin jo takana päin. Toivon mukaan niitä poikii kisan jälkeen myös lisää, nimittäin Jyväskylän finaalikuvauksissa totesin mielessäni, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä. Kameran edessä poseeraaminen on kivaa ja haluan ehdottomasti oppia malleilusta lisää. Toivon mukaan Suomesta vielä löytyy kuvaajia, jotka ovat halukkaita opettamaan meitä uusia ja antamaan mahdollisuuden myös sellaisille, joilla ei sitä kokemusta ole lainkaan. Eihän sitä työelämässäkään saa kokemusta, jos ei joku anna mahdollisuutta yrittää. Uudet tulokkaat ovat hyvin oppimisenjanoisia, myös minä. Kokemattomuus ei aina kerro osaamattomuudesta. Sitä vain tarvitsee jonkun, joka antaa rohkaisua ja vinkkejä.
UGM2015 on jälleen antanut lisää rohkeutta ujolle persoonalleni ja varmuutta. Ennen kaikkea sitä on oppinut olemaan oma itsensä, siitähän tässä kisassa on kyse. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää Boom Boom Kittensiä ja Underground Storea tästä hienosta mahdollisuudesta, kokemuksesta ja muita finalisteja hyvästä ilmapiiristä ja kannustavasta asenteesta! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! :)
- Satanica -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti