 |
| Kuva: Samppa Erkkilä Vaatteet: Underground Store Hiukset: Hius- ja kauneushoitola Kiva |
Makaat laiturilla silmät kiinni, aurinko paistaa ja laineet liplattaa rantakiviin. Tunnet kuinka jokainen auringon säde hellii ihoa. Nostat huulille kylmän poreilevan juoman ja mietit kuinka parempaa hetkeä ei voisi olla.
Tuuli nousee ja lokit nostavat äläkän. Auringon eteen nousee pilvi, kaivat pyyhettä päälle. On kylmä. Odottelet hetken, juuri kun mietit nousevasi ja lähteväsi, pilvi lipuu pois ja auringon säteet pääsevät taas tanssimaan ihollesi.
Unelmat ja haaveet on kuin aurinko. Aina siellä ja olemassa mutta välillä piilossa pilvien takana. Ne muuttuvat, piiloutuvat ja välillä jopa yllättävät täysin.
Unelmat ja haaveet ohjaavat elämää. Välillä arki tuo esteitä eteen mutta ne ovat vain hidasteita, mikäli unelmasi on sellainen jota todella sydämessäsi haluat. Välillä ne tuntuvat niin suurilta pelottavilta ja saavuttamattomilta että et uskalla edes yrittää ja välillä on koko elämän hajottava ympäriltä jotta uskallat ottaa askeleen tuntemattomaan.
 |
| Photo: Janne Mäkelä |
Underground Model 2015 kisaan lähtö oli silkkaa tuuria. Istuin koneella ja notkuin facebookissa. Vastaan tuli mainos, sekunnin mietin josko ilmoittautua ja tuumasin että mitäpäs siinä on menetettävää. Tämä on asia mitä olen kauan jo halunnut niin miksikäs en nyt lähtisi sitä sitten tavoittelemaan. Ja voi että kun se ilmoitus finaalipaikasta tuli, en tiennyt miten päin olla, itkeä vai nauraa. Samalla sekunnilla päähän iski ajatus että: -EI enhän MINÄ voi mennä tuonne!!!!! Mitähän kaikki ajattelee minusta ja enhän minä kelpaa.
Ajatukset pyöri samaa vanhaa kaavaa mitä päähän on iskostettu koko aikaisempi elämä. Katsoin peiliin ja tuumasin että: Kuules akka. Sä oot 32-vuotias kolmen lapsen äiti. Sä oot toteuttanu sellasia asioita viimesen 5v aikana mitä KOSKAAN et olis uskonu toteuttavas ja ylittäny itses täysin. Nyt on aika napata kiinni tästä mahdollisuudesta, sukeltaa sinne tuntemattomaan mutta niin houkuttelevaan veteen. Ja tässä sitä ollaan.
Suurimmat haaveeni koskaan ovat olleet (lasten ja perheen lisäksi) työ eläinten parissa, seurata isäni jalanjälkiä kädentaidoissa, päästä kameran eteen sekä päästä laulamaan.
Se että mitään näistä olen uskaltanut lähteä toteuttamaan, vaati että elämäni mureni ympäriltäni täysin. Jäin yksin kolmen lapsen kanssa joista nuorin oli vasta kahden kuukauden ikäinen sekä kolmen koiran kanssa. Siinä kohtaa sitä mietti että mitäs ihmettä nyt teen. Hetken asiaa sulateltuani ajattelin että nyt, NYT on aika vihdoin elää itselleni ja lapsille. Ei kenellekään muulle. Kaikki ne vuodet kun yritin miellyttää ihmisiä jotka eivät uhranneet ajatustakaan minulle olivat ohi.
”it´s only when we have lost everything are we free to do anything”
Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kouluttauduin levyseppähitsaajaksi, sen jälkeen kävin vielä hitsaajan amt hommia tekemässä koululla. Vaikka siitä ei leipätyötä tullut, se vei mukanaan. Tälläkin hetkellä tallilla odottaa rauta työstäjäänsä.
En suinkaan ollut vielä valmis pysähtymään siihen. Seuraavaksi toteutettavien haaveiden listalla oli eläintenparissa työskentely, klinikkaeläinhoitajan amt sekä eläintenkouluttajaopinnot. Näiden perässä muutin Keski-Suomen Laukaaseen josta tunsin yhden ainoan ihmisen. Kotipuolessa Pohjanmaalla kaikki kauhistelivat asiaa että kuinka voit noin vain ottaa ja lähteä tuntemattomaan. Ainut ihminen joka kannusti tarttumaan tilaisuuteen, oli isäni. Kahdessa viikossa sain järjestettyä asiat ja niin sitä pakattiin lapset, koirat ja tavarat autoon ja muutettiin ”toiselle puolelle Suomea”. Päivääkään en ole katunut.
Viimeiset viisi vuotta ovat olleet ihan mielettömän hienoa aikaa. Vihdoin uskallan olla minä, niin sisältä kuin ulkoa. Minulla on vihdoin oma mieli, ajatukset ja ennen kaikkea seison niiden takana! Kukaan meistä ei ole täydellinen kaikille. Kukaan meistä ei voi miellyttää kaikkia. Kaunein kohteliaisuus ikinä onkin ollut kommentti : Sä olet täydellinen just mulle!
Meiltä kisailijoilta kysyttiin että missä näät itsesi muutaman vuoden päästä… tähän on ihan mielettömän vaikea vastata. Voin vain kertoa sen mistä haaveilen ja minkä eteen teen töitä. Unelmoin omasta talosta, omasta yrityksestä, työstä koirien parissa, projekti-autojen näpräämisestä sekä siitä että viimein uskallan tarttua haaveeseen laulamisesta. Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisempänä unelmoin siitä että tämä kisa poikii jotain… nähtäväksi jää että mitä ;)
Yläasteella nauratti kovin opettajan hokema lausahdus : MINÄ OLEN MINÄ JA SE RIITTÄÄ KYLLÄ! Näin jälkeenpäin kun miettii, tuossahan on pirusti ideaa!
THINK PINK ;)
Tiina-Mari ”LittleMsTassunen” Kannisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti