Studio Taikalaatikko esittäytyy

Moi!

Lienee paikallaan esittäytyä uutena kasvona hieman paremmin samalla kun Underground Model 2015 karavaani lähtee hiljalleen liikkeelle ja ensimmäisiä juonikuvioita aletaan saattamaan eetteriin!

Olen siis Jyväskyläläinen ammattikuvaaja ja teen töitä Studio Taikalaatikko -nimisenä yrityksenä. Yritys on perustettu 2009 ja 2014 on ensimmäinen vuoteni kokopäiväisesti vain valokuvauksen parissa työskennellen. Valokuvaus on siis vienyt voiton muilta hommilta eikä ole kaduttanut! Studiotilani sijaitsevat Säynätsalossa vanhan kuitulevytehtaan tiloissa, missä myös tämän vuoden voittajan, Lucy Diewalkerin, kanssa on useampaan otteeseen yhdessä kuvattu.

Oma kosketukseni tämän vuoden kisaan tulikin juuri Lucyn kautta kun hänen osallistumistaan kisaan puuhattiin ja Lucyn edesottamuksia seuratessa tuli kisan etenemiseen ja järjestelyihin paneuduttua tarkemmin kuin ehkä muuten olisi tullut tehtyä. Heräsi ajatus omien tilojen, erityisesti juuri rosoisen tehdasmiljöön, täydellisestä soveltuvuudesta kisan tematiikkaan ja halu olla tällaisessa jutussa jollain tavoin mukana.

Minua eivät henkilökohtaisesti kiinnosta alternativet, Pin-upit, gootit, mormoonit tai muutkaan lillerinlallerit mitenkään kategorisesti. Minua kiinnostaa ihminen yksilönä ja se estetiikka, mitä jokainen voi parhaimmillaan omana itsenään kuvalle luoda.

Myöskään kisan ”Dare to be Different" -slogan ei lokeroi. Se ei aseta tyylillisiä raameja. Se etsii ihmistä, joka ammentaa olemuksensa ja itsevarmuutensa sisäisestä lähteestä, ei ulkoisista normeista tai odotuksista. On mielenkiintoista nähdä millaisia ihmisiä heti vuodenvaihteen jälkeen alkava haku houkuttelee valokeilaan ja jossain vaiheessa myös kamerani eteen.

Loistavassa porukassa on hyvä lähteä rakentamaan ensivuoden kisoista taas hieman suurempaa spektaakkelia ja odotan mielenkiinnolla kaikkia niitä uusia tuttavuuksia, joita tämä projekti mukanaan tuo.

Studio Taikalaatikon kisoihin liittyviä aktiviteetteja voi seurata Undergroun Modelin oman FB-sivun lisäksi omissa medioissani ja tulevaisuudessa erityisesti #UGModel -hashtagin alta. Valokuvaajan vaaniva silmä myös seuraa tuota hashtagia aktiivisesti mm. Instagramissa, joten paljasta itsesi jos tunnet sukulaisuutta aatteelle! Siitä saattaa olla jossain vaiheessa jopa hyötyä sinulle!

Kesä alkaa olemaan finaalissa ja on aika taas virittäytyä uudelle syklille ja hieman syksyisempään sielun maisemaan. Studio Taikalaatikolle se tarkoittaa mm. kesäsesongin, erityisesti hääkuvauksen ja muiden juhlakuvausten, hiljenemistä ja vetäytymistä taas enemmän studion rauhaan ja aktiivisemmin muunlaisten projektien pariin. Studiolla on sovittaessa aina pannu kuumana, joten tervetuloa tutustumaan!

Rock on!

Vesa Muhonen
Studio Taikalaatikko
www.facebook.com/studiotaikalaatikko
IG/twitter: taikalaatikko
www.taikalaatikko.com

Fiilistelyä

Tänään se iski, niinkuin paistinpannu vasten kasvoja. Paniikkijännitys. 

Kohta on finaali. Se minne ikinä en kuvitellut meneväni, kun jo kisaan mukaan pääsy hämmensi. Mutta mukana ollaan niinkuin peräpukama ja paise.  Onneksi en ole normaalisti jännittäjiä. 

Photo:Heidi Järvi

Tämäkin menee ohi. Kivaa välillä jännittää jotain positiivista juttua!  Näemme siellä. Pusss!

-Divina Deluxe-

Fiilikset

Finaali on jo ihan pian ja tuntuu hassulta että kauan jännitetty kisa on kohta ohi... 

En malta odottaa viikonloppua ja muiden tyttöjen tapaamista, kisaajaporukka on ollut mahtava ja on hienoa että päästään viettämään vielä aikaa yhdessä! 

Vielä en kuitenkaan ole ehtinyt edes jännittämään finaalia töiden keskellä Iso kiitos vielä jokaiselle joka äänesti tai muuten auttoi mua finaaliin pääsemisessä!

Kisa on ollut mulle tärkeä juttu ja ilman teitä en olisi tässä pus! Toivottavasti nähdään Pieksamäellä!

-Vera-

Fiilistelyä

Siellä se jo nurkan takana väijyy, finaali!

APUA!

Odotettavissa on huikean mahtava viikonloppuna ihanien kilpasisarten kanssa. Varmasti meille kaikille ikimuistoinen ja mukava irtiotto arjesta.

Omat fiilikset ovat yllättävän tyynet tällä hetkellä. Varmaan kohta puolin iskee se kamala jännitys ja "mitä jo, ja mitä sitten jos, ja entä jos"- ajatukset. 

Vielä pitäisi tästä lähteä pakaamaan, oma reissuni kohti Pieksämäkeä alkaa jo tänään torstaina. Täältä pohjoisesta kun on piiiitkä matka ihan kaikkialle ;)

Kuva:Vesa Marjanen

On ihanaa olla mukana finaali-taistossa. Unelmat todellakin käyvät toteen jos on valmis tekemään niiden eteen töitä! ja töitä on tehty!  Viimeinen äänestysviikko oli melkoista pyörremyrskyä, välillä olin jo luovuttamassa, välillä iski epätoivo mutta päätin että perhana, minähän taistelen loppuun asti, annan kaikkeni unelmieni eteen, minä en tähän kaadu! Tulosten tultua olo oli helpottunut ja kiitollinen. Mahtava huomata kuinka ihanat tukijoukot omistaa! Myös töissä ovat tuntemattomat ihmiset toivottaneet tsemppiä ja onnea kisaan. Tuntuu todella kivalta, kun joku tykkää tästä miun jutusta ja tsemppaa, se antaa voimaa jatkaa taas eteenpäin!

onneksi olin juuri viimeisellä viikolla Helsingissä loma-ja kuvausreissulla, joten ohjelmaa oli paljon joka päivä. Muuten olisin varmana saanut jonkin sortin rytmihäiriöitä ja sydämentykytyksiä liiasta jännittämisestä. Kun oli puuhaa, niin sai ajatukset hetkeksi muuallekin :)

Nyt lähden valmistautumaan viikonloppuun ja sukellan vaatekappiini etsimään viikonlopuksi sopivia vaatteita. Nautikkaa mahtavasta tapahtumasta, tulkaa ihmeessä nykimään helmasta ja moikkaamaan ja tavataan kaikki finaalissa!

-Nita-

Fiiliksiä!

Hola hoi!

Ja iiks, se ois parin päivän päästä jo viime metrit kisan suhteen käsillä! Hurjaa että aika on mennyt äkkiä ja samalla tuntunut kuitenkin pieneltä ikuisuudelta. Jännitys on ihme kyllä tasaantunut finaalia kohden, olo on huojentuneempi nyt kun tietää olevansa finaalissa. Viimeistään lavalle kävellessä varmana iskee tutinat taas kinttuihin.

 Nakottaja-Lucy Viitaniemen rannassa. Kuva: Miika Ihanainen

Koko kesäkuu meni tosiaan melkeinpä stressatessa äänestyksen suhteen. Sitä koitti ajatella että on jo todellakin voittaja koska haki kisaan ja on yksi niistä kymmenestä jotka pääsivät alkua pidemmälle. Silti se ajatus siitä että onko tarpeeksi hyvä kolkutteli takaraivossa. Sovitut kuvaussuunnitelmat menivät jäihin eikä oikein uskaltanut muutenkaan sopia mitään kun ei tiennyt miten päin olla minäkin päivänä. 

Sain sentäs järkättyä vanhemman lapseni synttärit ja käytyä Ruotsissa, ihme! Kun äänestysaikaa oli jäljellä enää pari päivää, päähän ei muuta mahtunutkaan kuin:”Äänestääkö kukaan, apua, mitä tapahtuu!”. Vaikka saatoin vain istua koneen äärellä tekemättä mitään niin samalla silti jännäsin ja seurasin lukuja kuvani alta. 

Sitten kun jatkoon pääseminen oli virallista niin sitä ei meinannut uskoa, ei sitten millään. Sen tajuamisen jälkeen pystyikin taas hengittämään ja huomasi että on ollut yksi suuri pieni pölvästi ja vielä aivan turhaan. Kyse ei ole elämää suuremmasta asiasta vaikka tuntuukin siltä että tämä on malliharrastamisen suurin etappi ja yksi elämäni haastavimmista kilpailutilanteista. Jossen olisi ollut yksi jatkoonpäässeistä niin tilallani olisi ollut joku toinen upea leidi, joka olisi varmana myöskin ansainnut paikkansa.

Viikonlopulta odotan itse h-hetken lisäksi sitä että tapaan ihanat naiset ja saan tutustua heihin vielä entistä paremmin sekä viettää heidän kanssa aikaa. On tullut pidettyä yhteyttä heihin harmillisen vähän, niin myöskin ihan muiden ihmisten kanssa, mutta joukosta on kuin vahingossa löytynyt niitäkin joiden kanssa on tullut rupateltua millon mistäkin ihan ohimennen ja isommankin ajatuksen kanssa. Ehkä löydän viikonlopun aikana tätä samaa kaikkien kanssa!

 En ole käynyt Big Wheelssissä aiemmin, joten tulee nähtyä sekin. Tapahtumasta olen kuullut paljon hyvää, enkä usko että turhaan.

Haluan kiittää vielä niitä jotka ovat äänestäneet, tukeneet ja tsempanneet minua koko tämän prosessin aikana. Vaikka tiedän että läheiset välittävät minusta niin on huippua huomata että tämä asia on ollut muillekkin iso, jopa niille joiden kanssa en edes tunne. Todella ikävää palautetta on tullut hyvin vähän, suurta hämmennystä aiheuttavaa positiivista palautetta moninkertaisesti. Mahtava juttu, KIITOS! <3

Selvisin muuten tauon jälkeen takaisin kameran eteen, ehkäpä vielä pääsen tämän kesän aikana hengailemaan siihen useammankin kerran! Hyvää ja lämmintä loppukesää kaikille! Ps. Jos tämä kilpailu järjestetään ensi vuonnakin niin suosittelen hakemaan siihen. :)

Pus!

-Lucy Diewalker-

Moikka Murut!

Kisan viimemetrit käynnissä ja kisaajat ihan hermot mössönä, paitsi minä - olen lomailemassa Helsingissä ja menoa riittää!

Olen ensimmäisellä useamman päivän lomalla sitten vuosiin. Tuntuu hieman hassulta, mutta myös kivalta. Loma-arkeen ehtii varmaan tottua siinä kohtaa kun on paluu kissojen ja tyttären luo. Reissuun on tähän mennessä mahtunut kavereita, teetä, herkkuja, malleilua, pk-seudulla seikkailua ja vähän kuplivaakin juomaa perinteisesti puistossa nautittuna.

Tää kisa on ollut tähän mennessä jo upea kokemus. Olo tuntuu jokseenkin voittajalta jo sen vuoksi, että uskalsin ilmoittautua mukaan ja tavata aivan mahtavia leidejä! 

Tiistaina tiedetään jatkoon menevät kaunottaret ja pian onkin finaalin aika. Minä puolestani toivottelen kaikille ihanaa kesää, satoi tai paistoi. ^___^ Mun juttuja ja kuvia kisan ulkopuolella voi seurata facebookista ja blogista ~ facebook.com/frillycakes frillycakes.blogspot.com

Terveiset Unkarista

Kesäkuu on mennyt vauhdilla ohi töiden merkeissä ja äänestystäkin on enää muutama päivä jäljellä! Olen todellakin iloinen että lähdin mukaan kisailemaan. Toisinaan kannattaa tehdä asioita joiden onnistumisesta ei ole ihan varma! ;)

Unkarissa on ollut ihanaa, suosittelen kyllä käymään jos matkaa on suunnitteilla! Matkailu on itselleni tosi rakas harrastus, on hienoa nähdä miten erilailla asiat pyörivät muualla maailmassa ja aina kokee jotain uutta! Rakastan esimerkiksi Italian rauhallista elämäntyyliä ja salainen haaveeni onkin joskus asua sielä edes vähän aikaa ;) haluaisin päästä kiertämään maailmaa ja suunnitelmissani onkin pian lähteä reilaamaan... Se että näkee uusia asioita avaa kyllä silmät sille miten vähän loppujenlopuksi maailmasta itse vielä tietää! Jokapuolella on erilaisuutta ja asioita joista on vielä opittavaa, pienetkin asiat voivat olla upeita jos vain osaa katsoa oikeasta suunnasta... Vielä on paljon paikkoja näkemättä ja ruokia maistamatta ;)

Ajattelin laittaa mukaan muutaman kuva alkukesältä. Tykkään kuvailla siskoni Vilman kanssa joka harrastaa valokuvausta ja suurin osa näistäkin kuvista on hänen ottamiaan. Loppukesästä kuvauksia on tulossa lisää ja myös uusia ehdotuksia otan mielelläni vastaan! :)

Ihanaa loppukesää kaikille, pitäkää silmänne auki ihanalle maailmalle ja nauttikaa lomasta <3

Voittaja

Kolmas blogikirjoitus onkin mielenkiintoista kirjoittaa. Nimittäin alunperin mulla oli tarkoituksena kirjoittaa jokainen postaus jotenkin todella inspiroivana ja tyylipainoitteisena. Tällä kertaa mulla ei silti ole mitenkään inspistä kirjotella kauneudesta ja tyylistä. Nimittäin niin paljon on tapahtunut siitä, kun kilpailu alkoi. Tahdon siis puhua aiheesta josta ei yleensä puhuta ääneen. Pakko myöntää, että yhdessä vaiheessa jopa mietin miten jaksan enää mitään ylimääräistä, mutta meidän mahtava mallimentor Pixie valoi muhun sisäistä voimaa jotta jaksan nousta joka aamu ylös sängystä. Koska mä aion olla voittaja ainakin omassa elämässäni. Kilpailu on kyllä saanut tajuamaan montakin asiaa, vaikka ääniä ei ole mulle sadellut siinä määrin, kuin alunperin ajattelin, on ystävien tuki ollut taas mahtavaa ja samalla olen mielettömän ylpeä kaikista muista kilpailijoista, joista on tullut ystäviäni. Mielessä pyörii myös se, mitä kilpailumme järjestäjä Saija sanoi, olemme kaikki voittajia.

Mitä kilpailun aikana on siis tapahtunut? Mulla on siis maanis-depressiivinen mielialahäiriö, joka tällä hetkellä on ollut vahvasti masennuksen suunnalla. Omien tuntemuksien lisäksi kannan aina muiden ongelmia harteillani, koska ystävien murheet on aina mulle erittäin tärkeitä, en tahdo kenelläkään olevan paha olo ja tahdon auttaa. Kuun alussa ystäväni päätti lopettaa elämänsä oman kätensä kautta, koska elämän kurjuus tuntui olevan silloin aivan liikaa. Viime vuosina olen joutunut joka vuosi kestämään, kuinka nuoret ja tärkeimmät ystäväni kuolevat ja vaikka tähän ei ikinä totukkaan, niin jotenkin sitä surua oppii käsittelemään. Samaten alkaa välillä pännimään tämä nykyajan käsitys ja käytös kuolemasta. Koko homma tuntuu olevan mitä suurin tabu ja ikinä ei saisi olla avoimesti surullinen, ei saa puhua kuolemasta ja kaikki pelkää sitä samaan aikaan.

Kaikki tämä on silti yhtä luonnollista kuin syntyminenkin.

Mä en oo oikeen varma mitä mä tällä kaikella kertomisella yritän nyt kertoa, mutta ainakin sitä, että en anna elämän katkeroittaa mua. Pikkuhiljaa syömishäiriöbuumin jälkeen tuntuu olevan muotia koulukiusaamisesta kertominen ja yhtäkkiä kaikilla tuntuu olevan ties mitä ongelmia. Jotenkin kun sitä on itsekin tullut koettua niin koulukiusaamista, syömishäiriötä, syrjimistä, yksinäisyyttä, menettämisen tuskaa ja ties mitä, en vain suostu hyväksymään sitä, että joku haluaa luovuttaa. En pidä luovuttajia heikkoina, mutta koko asia vain saa mut tuntemaan mitä suurinta surua. En itse suostu olemaan uhri, olen selviytyjä. Mitä vain elämä tuokaan eteeni, aion selviytyä siitä, oppia ja kasvaa niistä. En unohda mitään, mutta en myöskään tahdo jäädä märehtimään itsesäälissäni. Ongelmista on hyvä (ja niistä pitääkin) puhua, mutta kukaan ei ole uhri ellei tahdo olla.

Aion siis mielenkiinnolla odotella ja toivoa, että ne jotka tuntevat olevansa nyt pohjalla, tietävät ja tajuavat että elämässä koittaa myös hyviä hetkiä, suurta onnea ja asioita joita on oikeasti ihana odottaa. Me kaikki voimme elää onnellista elämää. Onnellisuus ei ole asia mitä pitäisi tavoitella, vaan mitä voit olla jo nyt, olla nyt onnellinen. Sen sijaan, että keskittyy valittamiseen, voisi kokeilla vaikka kokonaisen päivän olla valittamatta (ja tajuta kuinka vaikeaa se on aluksi..), teot vaikuttavat enemmän kuin sanat.

Niin. Sinä päätät. Oletko uhri vai voittaja?

-Leena

Fiiliksiä

Heippa vaan kaikki!

En yhtään tiennyt mistä kirjoittaa joten päätin että kirjoitan sitten ihan yleisesti fiiliksistä kisaan liittyen ja yksityis elämään ja tulevaisuuteen! 

Nyt on tapahtunut ihan hurjasti kaikkee hienoa! Kokemusta oon saanut harjottelussa Tigerin kassalla jonkun verran ja se meni tosi hyvin! Elikkäs todennäköisesti musta tulee isona kassantäti! Olen päässyt kilpailukuvausten jälkeen kerran kameran eteen. Ja luultavasti kuvausjuttuja on tiedossa jatkossakin muutama näillä näkymin.Tässä vielä yksi kuva siitä sessiosta. :) Itsevarmuutta olen saanut paljon, vielä olisi kyllä töitä mutta hyvä noususuhdanne tässä on! :D

Olen myös saanut perheenjäseneksi uuden karvaisen kiinanharjakoira puuteri vauvan nimeltä Eemeli! Rohkaistuin hänetkin ottamaan pitkän harkinnan tuloksena. Olen korviani myöten rakastunut tähän pikku mieheen! Tuossa kuvassa Eemeli on 11 viikkoinen. Kolmisen viikkoa tässä hoivattu pientä pentua ja rankkaa on ollut välillä, mutta myös ihanaa! Eemeli on aika rauhallinen pentu, mutta kyllä se osaa riehuakkin kun sille päälle sattuu. :D 

Tässä on enää vajaa viikko muuten äänestystä jäljellä! Muistakaahan käydä tykkäämään omasta suosikista/suosikeista! Jokainen meistä on ansainnut finaali paikan, sen voin sanoa. Nää mimmit on todella upeita aitoja ihmisiä. Ja toivon että tästä voisi kehkeytä ihan kaverisuhteita pitemmäksikin aikaa! :) Eli paljon hyvää on tämän kisan ansiosta tullut mun elämääni. Paljon on joutunut kyllä tekemään päätyötä tässä sivussa. Ei tällainen kisailu ihan helppoa vaan ole pelkästään. Töitä on korvien välissä tehty ja paljon. Liittyen itsetuntoon ja minäkuvaan ym. Mutta siitä aiheesta kirjoitinkin jo jonkun verran. Sitäkin voi tosissaan harjoitella ;) 

Oikein ihanaa kesän jatkoa teille kaikille! 

-Betty Borderline-

Aikuisuuden myytti

Ystäväni törmäsi hiljan shoppailureissullaan pikkutyttöön, joka olisi kovasti halunnut itselleen kultaisen, kimaltelevan kruunun. Tytön mummon ja isosiskon mielestä kruunua ei voinut pitää missään, ei edes syntymäpäivillä, joten kruunu jäi kauppaan. Voi mikä pettymys! 

Tänä vuonna vietin supersöpöt synttäribileet

Itse törmään vastaaviin tilanteisiin työssäni todella usein. Lapsen jotakin halutessa sanotaan, että sitten kun olet aikuinen saat ostaa tai tehdä mitä haluat. Niin sanottiin minullekin. Odotin ja odotin vain huomatakseni, että aikuisena olemisessa onkin enemän "sääntöjä" kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Ensin olen liian nuori päättämään omasta tyylistäni, yhtäkkiä olenkin siihen liian vanha.

Minä, kuten varmaan moni muukin jonkin sortin alakultuurin edustaja kuulee usein lauseet: "kasvaisit nyt aikuiseksi" "etkö ole jo liian vanha tuohon?" "nuohan on lasten/nuorten vaatteita"  tai "yrittäisit käytäytyä kuin ikäisesi" 

Itse olen kuullut että aikuiset eivät pukeudu röyhelömekkoihin, katsele piirrettyjä, lue sarjakuvia, valvo myöhään, nuku pitkään, käy rokkifestareilla, juhli Halloweeniä, katsele kuhuleffoja, maalaa seiniin lepakoita, leiki pukuleikkejä eivätkä osta leluja. 

Kauheaa, minähän juuri rakastan kaikkia noita asioita! 

Isäni on joskus sanonut ettei koskaan kannata kasvaa aikuiseksi, koska aikuiset ovat hänen kokemuksensa mukaan tylsiä. Totta, jos lapsenmieli katoaa aikuisuuden alle, tuloksena on tylsä, harmaa ja katkeroitunut aikuinen.

Millainen tämä mysteerinen aikuinen sitten on? Tylsä ja vakava? Huumorintajuton?

Kärjistetysti ja sterotypisesti ajateltuna aikuiseksi varmasi mieletään henkilö, jolla on asuntolainaa, lapsia, työpaikka ja farmarivolvo.

Tämä aikuinen pukeutuu siististi ikäiselleen sopiviin vaatteisiin kuten farkkuihin ja paitaan, hiuksissa on jokin kiva luonnollinen väri ja ehkä vähän raitoja. Aikuinen meikkaa hillitysti jos ollenkaan, koska eihän työltä ja lastenvahtimiselta ehdi. Jokin terve harrastus pitää kuitenkin olla, vaikkapa sauvakävely! Aikuinen lukee kaunokirjallisuutta, avotakkaa ja sanomalehtiä. Aikuinen nauttii lauantaisaunasta, kylmästä keppanasta ja Kanarian lomasta. Aikuinen on tylsä, katkeroitunut ja vihaa työtään.

Apua!

En halua kasvaa aikuiseksi!

Minusta aikuisuudella ei ole ulkonäön tai mielenkiinnonkohteiden kanssa mitään tekemistä. Toki kypsää on nyt edes hieman vilkaista, ettei ihan alasti tai tosi törkysissä vaateissa ulos lähde. Minusta aikuinen on ihminen, joka kantaa vastuun omista päätöksistään ja omasta elämästään. Aikuinen tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Aikuinen ei tee lapsia tai ota koiranpentua koska muut sanoo että näin pitää tehdä. Aikuinen ymmärtää, että molemmista täytyy kantaa vastuu, sekä molempien eteen täytyy tehdä uhrauksia. Aikuinen uskaltaa myös myöntää sen, että hänestä ei välttämättä ole tähän. Lapseton ihminen ei ole sen vähempää aikuinen kuin lapsellinen. Lapset eivät tee kenestäkään aikuista saati vastuuntuntoista.

Aikuiset ei leiki pukuleikkejä-

Aikuinen seisoo aina sanojensa takana, hänellä on mielipiteitä ja periaatteita joista pitää kiinni. Aikuinen osaa myös kuunnella muita ja ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Aikuinen ei ole tahallaan ilkeä, aikuinen tietää, että ajatella saa mitä haluaa mutta kaikkea ei pidä sanoa ääneen. Aikuinen ihminen ei huutele kadulla solvauksia muille ihmisille. Aikuinen osaa käytöstavat, vaikka välillä kasvaisikin masiivinen kyrpä otsassa ( aikuinen ei siis huuda viattomalle kassatätille pää punaisena kun visa ei toimikkaan) Aikuinen pystyy myöntämään olleensa väärässä ja  antamaan anteeksi. Aikuinen pyrkii pitämään lupauksensa. Aikuinen tietää, että kukaan ei ole täydellinen ja jokainen tekee virheitä, aikuinen oppii niistä..Ainakin viimeistään kuudenella kerralla.

Aikuinen tekee asioita, joita rakastaa. Aikuinen pyrkii tekemään työnsä huolella.  Aikuinen pitää kiinni unelmistaan ja uskaltaa irtautua oravanpyörästä. Aikuinen uskaltaa opiskella itselleen ihan uuden ammatin.

Aikuinen ymmärtää, ettei ole koskaan valmis, vaan joka päivä oppii jotakin uutta.

Aikuisuus ei ole ulkonäkö, aikuisuus on asenne.
Se että sinulla on vihreä tukka ja niittirotsi, ei tee sinusta sen vähempää aikuista kuin jakkupukuisesta kanssaeläjästä.

Aikuinen saa nukkua puoleen päivään,  syödä karkkia aamupalaksi ja katsoa koko päivän piirettyjä. Aikuinen saa tapetoida olohuoneen muumi-tapetilla tai maalata keittiön senään lepakoita. Aikuinen saa laittaa päälle vaaleanpunaisen röyhelömekon ja pään kokoisen rusetin. Aikuinen saa lukea sarjakuvia romaanien sijaan. Aikuinen saa värjätä tukkansa sateenkaaren väreillä. Aikuinen saa tuhlata viimeiset rahansa ihaniin kenkiin. Aikuinen voi kerätä nukkeja ja pikkuponeja. Aikuinen saa humpata jalat kipeiksi rokkifestareilla ja tulla kotiin tukka sekaisin vasta aamu seitsämältä. Aikuinen saa jättää sängyn petaamatta ja tiskit tiskaamatta. Aikuinen saa pukeutua naamiais-asuun, juhlia halloweeniä ja syödä vatsan kipeäsi suklaamunilla. Aikuinen saa pitää ystäviensä kesken pyjamabileitä, leikkiä tyynysotaa ja hyppiä sängyllä. Aikuinen saa tanssia sateessa ja pomppia rapakoissa.

Aikuinen saa nauttia elämästä ja olla kasvamatta "aikuiseksi".

Tee asioita, joita rakastat, se pittää meidät järjissä.

Älä anna muiden päätää miten elämääsi elät, meille kaikille annataan niitä vain yksi, tee siitä sen arvoinen.

* Kirjoittaja on harmissaan siitä, kun lauantai-aamuisin ei enää tule kunnon piirrettyjä telkkarista eikä tänä vuonna järjestetty Kemissä zombie-walkkia*

-Nita Shadow-

Hiuksia Hiuksia

Ajattelin tehdä tälläisen ns "kuvapostauksen". Kuvia vuosien varrelta erilaisista hiustyyleistä jne.

Mulla on ollut sateenkaaren kaikki värit päässäni yhdessä ja erikseen. Ja nyt vanhemmiten tullut tylsäksi ja vaihtelen enää vihree-musta-punanen välillä :)

Kaikkea on ihana kokeilla. Ja musta tuntuu et musta tulee tylsimys jos en tapa hiuksiani värjäämällä niitä jatkuvasti. Haha. Oon niin räiskyvä ja kupliva et ehkä sen pitääkin näkyä ulospäin.

Eikä mua haittaa jos jonkun mielestä ei ole sopivaa pitää vihreitä hiuksia ja olla lähemmäs 30v. Ne on kuitenkin mun hiukset eikä muiden ;)

Olkaa rohkeasti oma itsenne ja repäiskää. Mullakaan ei koskaan ole työpaikan saanti tms ollut kiinni olenko kalju vai irokeesillä.

Harmi etten saanut kaikkia erilaisia kuvia haalittua tätä varten mut tuossa kuitenkin joitain.

Ihanaa kesää!

-Pus Pus-
Doris

Ja ne muut harrastukset

Minorea täällä kirjoittelee hei! Minulla oli vähän pallo hukassa, mitä oikein kirjoitan tänään blogiin, mitä voisin itsestäni kertoa. Joten päätin kertoa teille kaikista muista harrastuksistani, jotka vievät aikaani näin malleilun lisäksi.

1.       Malleilu. Se onkin käyty jo läpi, so move along ->

2.       Cosplay. Tämäkin on käyty läpi aiemmassa blogikirjoituksessani, joten siirtykäämme seuraavaan. 

3.       Tulitaiteet. Hah, tätä en olekaan käynyt vielä läpi!

          Aloitin tulitaiteen harrastamisen vuonna 2011, jolloin lähdin ystäväni kanssani                  Helsinkiin opiskelemaan, miten se liekki purskautetaan oikeasti sieltä suusta ilman suuria palovammoja. Pieni haju meillä oli jo hommasta ennen h-hetkeä, mutta onneksi emme olleet kokeilleet hommaa itse. Saimme paljon uutta tietoa ja kaiken lisäksi todella mukavan opettajan.

Opettelin tämän taidon alun perin cosplayta varten, koska eräs hahmo osasi puhaltaa tulta ja halusin ottaa päheitä kuvia kyseisen cosplayn kanssa. Ja onnistuin siinä!

4.       Sukeltaminen.

Ostin alun perin joskus muinoin Group-onista tarjouksesta  sukelluskokeilun, josta tämä harrastus sitten alkoi. Kokeilu oli niin upea, että ilmoittauduimme kaverini kanssa siltä seisomalta kurssille.

Ihan suoraan sanottuna en ole kurssin jälkeen sukeltanut Suomen vesistöissä kuin kerran. Veden alla on pimeää etkä näe paria metriä edemmäs, alhaalla on kylmä ja huulet tuntuvat jäätyvän jopa kesällä kun vesi on ”lämmintä.” Puet päälleni kaksi märkkäriä ja hupun, koska vesi on niin kylmää. Suurimmat nähtävyydet on mahdollinen kala tai ehkä se olikin uppotukki, myös jokunen simpukka tai oliko ne sittenkin kiviä.

Vasta Thaimaassa päästyäni sukeltamaan 2013 pystyin sanomaan, että olin oikeasti iloinen, että olin mokoman kortin suorittanut. Lämpimissä vesissä sukelluksesta voi oikeasti nauttia!

5.       Improvisaatio teatteri

Kolmisen vuotta sitten aloitettu harrastus, jossa voi rauhassa mokata, koska meidän mottomme on ”moka on lahja”. Voin siis tehdä itsestäni juuri niin typerän kuin haluan ja mokailla jatkuvasti – sen parempi improaja olen.

Olen ollut mukava jo useammassa esityksessä ja olen nykyään keikka harjoitusryhmämme vastuuvetäjä. Tämä aiheuttaa minulle joskus hieman paineita, koska en tunne pystyväni antamaan mitään sellaisille improajille, jotka ovat harrastaneet kyseistä harrastusta useamman vuoden enemmän kuin minä – saatika heille, jotka ovat tehneet jossain vaiheessa elämäänsä teatteria ammatikseen.

Kuitenkin tässä harrastuksessa saa mokata – oli kyse sitten lavatyöskentelystä tai ohjaajana olosta.

6.       Vapaapalokunta

Olen aloittanut 1,5 vuotta sitten. Tämän kanssa on ollut usein päällekkäisyyksiä, koska entiset työaikani eivät mahdollistaneet yhdellekään kurssille pääsyä. Nykyään työaikani ovat paremmat ja odottelen vain innokkaasti, milloin pääsen suorittamaan kursseja, jotka tekevät minustakin sankarin. Eikun siis kelvollisen palomiehen. Naisen.

Punttitreeneissä ollaan jo voiton puolella, 2/3 pakollisista suoriutuu jo!

7.       Sirkustaiteet

Omalla tavallaan uusi harrastus, mitä on tullut aloitettua. Aloitin ryhmässä tänä keväänä, mutta olen pyöritellyt poita, pyöräillyt (yrittänyt) yksipyöräisellä, heitellyt lautasia ja palloja ja ihmetellyt, miten devil stickillä saisi tehtyä hienoja temppuja. Ei muuten niin millään, jos et osaa heittää sitä takaisin itsellesi, etkä sille näkymättömälle kaverille kymmenen metrin päässä.

Tässä näette taidonnäytteeni ilma-akrobatiasta. Puolustuksekseni voin sanoa, että tämä oli toinen kerts ikinä, kun tein tuttavuutta kankaiden kanssa.

+ vielä vapaaehtoinen isosiskoilu, kirjoittaminen, piirtäminen, tankotanssi, lautapelit, kuntosali.

Ja sitten ihmettelen, kun tunnun olevan koko ajan väsynyt, eikä aika riitä mihinkään. Mutta pitäähän sitä tekemistä olla ja pitää mieli virkeänä?