Klisee, mutta antakaas kun selitän. Onnelliset loput on keskeneräisiä tarinoita. Elokuvissa tiedät ettei se ole totta ja se aiheuttaa pientä vastarintaa tunnetilaa kohtaan… Mutta myönnä pois, kyllä se koskettaa. Erään tutkimuksenkin mukaan lapsi kestää tarinalta mitä vain, jos loppu on onnellinen. Onnellinen loppu kuittaa kaiken pahan: Bambin äidin kuolema, Simban isän kuolema… Disney on käyttänyt tätä faktaa hyväksi paljonkin.
Se kuitenkin tarinoista, entä todellisuus? Valitsin tämän aiheekseni, siitä ”mikä koskettaa minua”, koska minua koskettaa aina kun näen vanhan pariskunnan käsikädessä. Eräänä kesäisenä päivänä näin mummon ja papan ajavan kylällä polkupyörällä. Papparainen ajoi ja mummeli istui pyörän tangolla, kukkamekon helmat heiluen ja pariskunta nauroi minkä kerkesivät. Tästä on jo aikaa, mutta en ikinä unohda tätä paria.
Minua koskettaa selviytymistarinat, kun jokin paha on johtanutkin elämän onnellisimpaan hetkeen. Kuulla kun, joku kovia kokenut saavuttaa elämässään onnen.
Tämä video https://www.youtube.com/watch?v=g3Rf5qDuq7M saa minut aina itkemään. Tässä videossa pojat on tehneet biisin kiusaamisesta. Katsokaa, kuunnelkaa, pätkän loppu on jotain sanoin kuvaamatonta.
Ei ole väärin uskoa onnellisiin loppuihin, mutta ne on uuden alkuja, joten et pakosti tunnista niitä. ”Loppu” on mielestäni väärä sana.
Onnellisuus koskettaa minua.
- Nana Valkyria -
Storybook endings, fairy tales coming true
Deep down inside we want to believe they still do
In our secretest heart, it's our favourite part of the story
Let's just admit we all want to make it too
(Carrie Underwood – Ever Ever After)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti